Sunday, 28 July 2013

My Story | Living with Acne

Hi there!
  First, writing a blog post in English is new for me but I really would like to give it a go. Maybe someday I will write my posts mainly in English...But now to business then. 
  I have had acne for soo long. My dad suffered from severe acne in his teenage years so me and my older brother both inherited that. I started to get spots when I was like 12 years old (or was I 11?). When I was younger I didn't mind so much but that changed when I got older. This is also the reason I started to use makeup daily. I wanted to hide my face. It didn't really help that my friends in school never really had acne, or so I saw it. I've never been an outgoing, self-confident person who just doesn't care what people say. I'm very actually quite shy and I do care what people think of me. I often feel like people judge me based on my acne, even tho it might not be true. So I think it's not a suprise when I tell you I've fought against acne every way possible. I've spent so much money on products that are supposed help and prevend new pimples. It's funny how the products that seem to make a difference (in the good way) either dried out my skin completely or after some time lost their effectiveness. So basically I used my money on products that never truly worked.



I still have some of these products. I've tried so many: Neutrogena, proActiv, Garnier, Seacret, Clearasil, Effaclar...

  My brother and dad always said that I should just keep on buying these products that I've always used and let it be. "It will eventually get better" they said. No! My brother might have not cared about his acne but I do. I mean, I was (and still am) a young teenage girl, of course I cared what I look like. I was not going to wait around and hope that my acne would just magically disappear in a few years. I wanted it gone and I wanted it gone ASAP. So February this year I decided to take action. And I'm glad I did.

  I got so sick and tired of my acne that I went to see dermatologist. She was really understanding and caring. She wrote me a prescription for antibiotics. I was supposed to eat medicine for 12 weeks and also use and antibiotic creme every night also for those 12 weeks. She also wanted me to see her again in 6 weeks from starting the antibiotics so she could see how it goes and maybe give new instructions. However that wasn't all. I was curious to know what we would do if this didn't work. She was quite positive that my acne would get better but she did tell me about another treatment. It is called, and you have to bare with me in this, isotretinoin. Hold on, I need to google it...Yes, I wrote it correctly. This medicine is used mainly for cystic acne and for acne that hasn't been cured by other treatments. 

  Now a little bit about that isotretinoin. It is very much possible I will never need it so I will not get too much into the details. But as far as I understood, it will dry out your skin very much but it will also help to get rid of acne if not for good then for a very long time. Exciting isn't it? For women there is something very important to know: it can cause abnormality in the fetus so it is very important not to be pregnant during this treatment. For this reason women need to go to the gynekologist to be checked in case of pregnancy, even if it was not possible, and they then also need to use the pill. As I said, I may never need this treatment but I still started the pill. 

  I've never felt more uncomfortable in my life than when I went to get them. Even tho I feel very weird talking about this opently on the internet, the pill plays a big role in treating my acne so I am just going to be brave and tell this. Okay, so let's sum everything up. I used  the medicine against acne for 12 weeks, an antibiotic creme also for 12 weeks and eventually also started to use the pill. Oh and I also was using a different product to wash my face and moisturize it. That sound like alot. But it helped. Looking back I do not understand why I waited so long before visting the dermatologist. The antibiotics worked after 3-4 weeks and I felt already better. Finally something works! In the 6 week check-in the dermatologist was very happy with the results. "But do not stop yet, you have to finish the 12 weeks", she reminded. So that's what I did. And every weeks I felt a little bit better. Antibiotics and the pill together worked.

  Now, is my acne gone you might ask. An the answer is no. But it is soo much better than what it was before and now I can see some hope that it will disappear. Still, I am not quite self-confident about my face. I've always been that type of person who gets very easily scars. So now that my acne has gotten better, my new problem are the scars it has left behind. Not too great...

  I've stoped using the antibiotic medicine ages ago. The pill however is still very much there. And as for my morning and night skin care routine, in the morning I wash my face with Aqualan L. I pat it dry with a clean towel and move on to my Humektan-moisturizer. And I can't forget my eye-cream. I use lipbalm after I've brushed my teeth. And make-up...Not been using too much makeup because I'm on holiday but I was thinking that I really need to buy a concealer and a BB-cream. I've never used BB-cream and I want to see what it can do. If it doesn't give me the results I want, I just need to get a new foundation.
For night time, my routine is quite the same. The difference is, that at night time I use (still) an antibiotic cream. I NEVER sleep with my makeup on so on days where I've been wearing makeup I make sure that my face is completely makeup-free before hitting my face to the pillows.


  Earlier I said that the pill plays an important role. See, I've been thinking I may have hormonal acne. It get's always got much worse before and during a certain time of the month (know what I mean?) and I tend to break-out around my jaw more than on my t-zone. So now thanks to the pill, me and my face are not going crazy. Too much.

  So that's it. Everything you need to know about my face and how I treat my acne (looking forward to the day when I can say "how I CURED my acne =D).

Until next time! Take care!
-Silvia

  Here are some before and afters. I can't believe I'm showing my naked face on the internet. I'm really scared right now. Oh god. I've lost my mind.



                   





















                 













   

I feel horrible looking at these pictures from about seven months ago. But as you can see, it still isn't all cleared up. I'm happy with these results already. Hopefully my skin will get even better and all these treatments don't make a turn 'cause I don't know what I'd do. Okay, I'm realquick gonna post this before I think this through and remove the before and after's.






Friday, 19 July 2013

My Projects+Hanging around w/ my best friend+Now You See Me+Zumba

Heips!
  Mä nyt yritän, siis tosiaankin yritän saada aikaseks jotain joka viikko ainakin. Katotaa kuin hyvin mä nyt onnistun. Ideoita löytyy, muttei vaa motivaatiota kirjottaa...

  Voisin kertoo ensi kahesta mun uudesta projektistani. Alotin kesäloman alussa palapelin kokoamisen. Mä päätin, et tällä kertaa en luovuta. Mä yleensä alotan palapelin, teen ne raamit, onnistun tekee sitä ihan pikkasen eteenpäin, kunnes jään jumiin johonkin ja luovutan. Nyt ei sit saa käydä niin. Mä haluan saada tän valmiiks ja sit voin liimata sen, kehystää ja selittää joskus ikivanhana lapsenlapsilleni, että katsokaapas, tässä on mummin ensimmäinen valmiiksi koottu palapeli. Paitsi että en oo tehny sitä ite, koska Miri autto mua ku se oli meil juhannuksena. Mä en saa alotettuu ja lopetettuu mitään ite. 

   Nii ja Miri, jos/kun luet tätä, niin ihan tiedokses, että mä en oo jatkanu sitä muutakun ihan ihan vähän siitä mihi se juhannuksena jäi.
  Toinen mun mahtava projektini on se, että mä oon just alottanu kirjottaa taas tarinaa. Ne ketkä tuntee mut, tietää et mä kirjotan mielelläni tarinoita. Päätin kokeilla jotain muuta, ja alotin sit kauhutarinan. Jos siit tulee hyvä, ni voin vaiks postata sen. En lupaa mitään! Kauhutarinaan on hankala saada se oikee tunnelma. Juonen keksi alunperin Miri (kiitti muuten). Miri on aina ollu mun oikolukija ja se on varmaa lukenu kaikki nekin tarinat mist kukaan muu ei ees tiiä. En oikeen tykkää esitellä tarinoitani kellekkää, tulee ihan outo olo. Mut Miri osaa olla kannustava ja ehdottaa jatkoi tai muutoksii. 

   Tänään olin siis Mirin kaa (ei mikään suuri yllätys). Ensi haettii leffaliput (siitä vähä myöhemmin), kävästiin glas ohlsonilla (kai se noin kirjotetaa xD) ja lopuks kävästiin sitten kahvilla. Mä siis niin tykkään Kauppahallin Sinisest Junast. Siel vois toki tehä parannuksii et sinne tulis viel enemmä juna-fiilis. Mitäs me Mirin kaa puhuttii...sellast tsuku-tsuku musiikist ja et niist ikkunoist näkyis joku maisema...Mut se on silti. Ja varsinki ku mä tykkään matkustaa junalla. 


  Now You See Me...AMAZING!!! Niin hyvä. Jos joku suunnittelee menevänsä kattomaan sen, menkää ihmeessä ja jos ei suunnittele, ni alappas suunnittelemaan. Se on oikeesti ihan sairaan hyvä ja mä en ois ikinä arvannu sitä päätyyppii koko jupakas. Ja ne taikatemput...Jokainen joka osaa tehdä tollasii taikatemppuja (siis ei tartte pankkii ryöstää, se on jo vähä extreme, tarkotan korttitemppui ja hypnoosii yms. yms.) vetää mua puoleensa ku magneetti. Mä en vois olla yhtään enemmän haltioissani taikatempuista, voisin kattella niit koko päivän. Nii et jos osaat tehä mahtavii taikatemppui ja etit seuraa, call me ;) Voit opettaa mullekkin ehkä jottain (ja mä puhun taikatempuist, kaikille kaksimielisesti ajatteleville ja pervoille).
  Ja mikä ihme toi suomennos on? Miten kääntäjät saa käänettyä Now You See Me:stä Suuren Puhalluksen? En oikeen ymmärtäny tätä suomennosta, vaiks katoin leffanki. Jos joku on selvittäny tän, ni voit jakaa sen mun kanssa, koska mä oon oikeesti ihan pihalla.

   Okei, mä oon tehny samaa zumbarutiinii siit lähtien ku mä sen löysin. Se on löytyy youtube:st, etten varmaa oo ainut ku tekee sitä. Mä vannon, et jos se joskus poistetaan eikä sitä enää laiteta uudestaan, mä en tiiä mitä teen. Mä oon ollu aina sellanen ihminen, et mä kiinnostun jostain urheilulajista, teen sitä jonkun aikaa, sit se ei ookkaa enää hauskaa ja lopetan. Sit sen jälkeen mul on kauhee ongelma, ku en tiiä miten mä enää urheilen. Mä en tykkää lenkkeillä, mul on todella huono juoksukunto. Siis kyl mä pakosta juoksen, mut mä en oo todellakaan vapaaehtosesti lähös lenkil, ellen mä sit ihan oikeesti oo tehny minkäänlaista urheilua tooooodella pitkään aikaan. Mä varmaan pystyisin juoksemaa ihan ok, jos mul ei ois kauheit ongelmii hengittämisen kaa. En vaa jotenki osaa rytmittää sitä oikein ja sit se on vaa kauhee katastrofi koko lenkkeily. 
Nyt mä oon ihan hurahtanu tähän zumbaan. Se on hauskaa, saa hikoilla ihan kunnolla, kunto nousee, ylimääräset kilot lähtee (juu, kyllä mullakin on vähän ekstraa, joist haluisin päästä eroon vaikka olenkin nuori) ja mä en oo vieläkään kyllästyny. Yay me!


  Ei tässä muuta. Nauttikaa kesäilloista. 

   Until next time, take care!

  -Silvia

Monday, 8 July 2013

Summer Holiday...So Far

  Heips!

  Ääh...näitten postausten alottaminen on aina yhtä hankalaa. Aattelin vaa kertoo pikasesti mikä on meininki. 


  Alotetaan ihan kesäloman alusta. Sain hyvän todistuksen, ysii ja kymppii. Voin olla ylpee ittestäni =) 

Hain Turun Luostarivuoren lukioon ja 14.6. sainki hyväksymiskirjeen. 
Mut löytää sit sieltä syksyl koulujen alettuu, jos sattuu kaipailemaa.
 Oon aika innoissani. Siin ku oli ne kurssivalinnat ni mä olin ihan haltioissani. 
Niin siistii! 
Ja kiusasin heti saman päivän isoveljeeni ku halusin käydä läpi meijän kirjalistan. 
Sil on samoin kirjoi ku meil, ei kaikki tiettykää ku se on eri lukios. 
Nyt ne kirjat on sit tos kirjahyllys oottamas syksyy.


                            

  Juu, elikkäs en saanu kesätöitä. Pääsin haastatteluun asti mut siihen se sit jäiki. Päätin siin sitten et mä käyn ensiapukurssin ja teen hygieniapassin. Googletin sit niit ja totesin et joutuisin maksamaa 96 euroo ensiapukurssist ja 40 hygieniapassikokeest. En oo kumpaakaan ilmottautunu, etten sit tiiä teenkö niit lainkaa. Kai mä ton hygieniapassin jossain välis ennen seuraavaa kesätyönhakuu, ku se ois aika kiva. Varsinki ku sitä tarvitaan melkee kaikis ravintola-alan hommis. Mut toi ensiapukurssiki ois tosi siisti. Toi hinta kyl vähä yllätti. Kattoo nyt mitä saan aikaseks.

 

  Koko kesäkuun oon ollu kotoo ja tehny tääl kaikkee. Mä oon aika innokkaan viherpeukalon omistaja. Puutarhassa on hääränny. Samoin vähä siivonnu ja kokkaillu. Mä haluisin kokeilla kaikkii erilaisii reseptejä, mut ei mul oo sellasii rahoi et voin vaan mennä joka päivä ostaa kasa ruokatarvikkei enkä mä viitti aina äitil sanoo, et hei viittiiks mennä hakee sitä ja tota ja tätä...


  Mirii en oo nähny nii paljo ku haluisin. Me ei olla viel kertaakaa pyöräilty toistemme luo! Not good. Mut täs on puolet kesäst viel jäljel. Rannallakaa en oo ollu. Hyvänen aika sentää. Tietty siin on se, et mä en paljoo ihmisii tunne omast kotikaupungist, ku oon aina käyny Turus kouluu. Vähä hankala soittaa jollekin, et hei viittiks tulla tänne rannal...Mut kyl me sit Mirin kaa mennää kunhan se nyt ilmestyis tänne.

  
  Parit leffatki on tullu nähtyy. Mitäs me nyt Mirin kaa ollaan nähty?  After Earth ja The Lone Ranger. Molemmat ihan sairaan hyviin, varsinki toi The Lone Ranger. Se kannattaa mennä kattoo. Me suunniteltii et me mentäis kattoo viel joku leffa, en vaa muista sen nimee. Mut siin oli joku taikatemppipankkiryöstöhomma. Se vaikutti ihan mielenkiintoselt. 





  Ja mul on viel ihan todella, todella siistii kerrottavaa. Hankin tänään kauan toivomani tokan korvareiän oikeeseen korvaani! Se ei ees sattunu niin kauheest. Ja se on aika hyvin sanottu multa, jolla mikä tahansa juttu sattuu. Mut se nainen ku se laitto oli tosi tosi mukava. Sain siis ajan varattuu Myllyn Sokoksen hoitolast. Mut joo, se korvis vaa laitettii paikoillee ja sit se punotti ja sattus vähä aikaa sen jälkee mut nyt se on iha kunnossa. Seuraavat kuusviikkoo täytyy vaa hoitaa ja pyöritellä sitä, ettei se tulehdu tai umpeudu tai mitää sellast. Mut mä oon toivonu tätä vähintää puol vuotta ja nyt mä sen sit sain!! Soooo coool!!


Jeps, that's it. En oo paljoo saanu aikaseks. Ehkä me mennää jonnekkin automatkal Suomen rajojen sisäl tai jottai, ei olla puhuttu viel mitää sellast, mut aina voi toivoo. Jos jottai tapahtuu, ni toivottavasti saan siit kirjotettuu teil. 

Until next time, take care!
-Silvia